Every day is exactly the same....

Miks mä vaistomaisesti pelkään ihmisiä jotka on vahvoja henkisesti ja fyysisesti, niitä joilla on joku vahva mielipide millanen maailman pitäs olla, niitä jotka haluaa muuttaa maailman paremmaksi...
Mä varmaan tiedän, että jos maailma olis parempi, mä en olisi sielä : DDD

 Mä mietin aina iltasin ihan liikaa.
Päivällä mä oon aina sillai : D
Iltasin mun aurinkoisuus laskee, ja mä oon vaan : ), josta se ) on pelkkä tyhjä kuori. Jännää.....

Tänään mä en maalannu, mä kirjotin.
Mä en osaa selkeästikkää kirjottaa mitää miltä musta tuntuu.
Kirjaimet ja sanat ei kuvaa mun ajatuksia kovinkaa syvältä.
Mun ajatukset on kirkkaanvihreitä ja valkosia kaaria.

Tummanpunaisia viivoja mustalla taustalla.

Kirjaimin mä pystyn silti selittämään nämä viivat ja kaaret muille ihmisille.

Kirjaimet on mustavalkosia, ne joko on tai ei ole.

Tummanpunainen viiva voi olla tuhansia eri asioita.
Se voi olla katkera viiva, tulehtuneena huonosta kohtelusta.
Se voi olla rakastunu viiva, juopuneena toisen olemassaolosta.

Se voi olla vihainen viiva, roihuten maailman tyhmyydestä.

Mä oon aina utelias, mä usein mietin, tarvisinko mä jossaki jotaki apua.
Jos mä saisin apua, mä en ottaisi sitä vastaan.
"Heikot ei pärjää yksin."

Mä tiedän ettei se oo totta, mutta itselleen on tosi helppo valehdella tarpeen tullen...

Missä vaiheessa mä oon harhautunu luulemaan että kaikki on pakko kestää aina yksin, kaikesta on selvittävä omillaan?
Sainko mä tarpeekseni siitä kaikesta "Mä oon niin huolestunu sakusta", "Mitenkä se Saku voi?" :sta?

Voi olla.
Voi olla myös että siinä vaiheessa ku mun maailma pyörähteli ympyrää ja mä seisoin sen keskellä yksin, mä jäin vielä hämmentyneenä, sokeana ehkäpä, kaipaamaan sitä vanhaa maailmaa. Sitä jossa oli se vanha järjestys ennen suurta pyörrettä.
Kaikessa vanhan maailman kaipauksessa, sokeudessa ja hämmennyksessä ei voi osata ajatella selkeästi.
Kun lattian alla ei ole enää maata, on pakko kuvitella se sinne. Sitten ei enää pelota.

Se vanha maailma ei ole enää.
Tässä maailmassa on Saku joka ei ole enää se lapsi joka oli kiinni kotona.
Mutta miten tämä Saku joka ei ole enää lapsi, osaa olla se Saku jonka olisi tarkoitus olla aikuinen?

Saku selviää varmasti.
Se on aina ennenki selvinnyt...

Täytyy vain oppia olemaan vähemmän itsepäinen.
Oppia arvostamaan sitä, jos joku haluaa olla avuksi.
Oppia arvostamaan sitä, että jotakuta kiinostaa.

(kuuntele liikaa nine inch nailssia, päädy ajattelemaan omituisuuksia ja tähän päädyt)

X

Olet tässä